SILE-hanke järjesti 8.12.2021 Breaking the Silence II -tilaisuuden aiheena hiljaisten toimijoiden kokemustiedon hyödyntäminen lainvalmistelussa. Tässä koosteessa esitetään aluksi yleiskuvaus tapahtumasta. Tämän jälkeen esitetään teemaryhmissä esille nousseita asioita ja lopuksi yhteenveto tilaisuuden annista.
Yleiskuvaus tapahtumasta
SILE-hanke järjesti sidosryhmille aamupäivän pituisen Breaking the Silence II -webinaarin joulukuussa 2021. Koronatilanteen vuoksi tilaisuus pidettiin etäyhteyksiin. Tilaisuus oli kaikille avoin, mutta se oli suunnattu erityisesti järjestötoimijoille ja tutkijoille. Teemana oli hiljaisten toimijoiden kokemustiedon rooli ja hyödyntäminen lainvalmistelussa kokemusasiantuntijoiden, järjestöjen ja tutkimuksen näkökulmasta: 1) kuinka saada hiljaisten toimijoiden kokemustieto osaksi lainvalmistelua; 2) mikä tässä voisi olla järjestöjen rooli; 3) kuka voi puhua hiljaisten toimijoiden puolesta ja 4) miten järjestöt ja tutkimus voivat tuoda esille hiljaisten toimijoiden kokemustietoa. Tapahtuma muodostui alun puheenvuoro-osiosta, teemaryhmätyöskentelystä ja loppukeskustelusta.
Ensimmäisen puheenvuoron hiljaisten toimijoiden huomioon ottamisesta lainvalmistelussa piti SILE-hankkeen johtaja Kati Rantala. Seuraavana puhujavuorossa oli A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja Hannu Jouhki, joka käsitteli järjestöjen roolia hiljaisten toimijoiden kokemustiedon esille tuomisessa. Tämän jälkeen oli Helsingin yliopiston tutkija Taina Meriluodon kommenttipuheenvuoron vuoro. Viimeisenä puhui Lapin yliopiston tutkija Laura Tiitinen, joka esitteli lapsistrategiatyössä luotua toimintamallia lasten ja nuorten kuulemisesta lainvalmistelussa. Tapahtuman puheenjohtajana toimi SILE-hankkeen vuorovaikutusvastaava Petri Uusikylä.
Alun puheenvuorojen jälkeen siirryimme työskentelemään teemaryhmissä. Teemoja oli kaksi. Yhden aiheena oli kokemusasiantuntijoiden ja järjestöjen rooli hiljaisten toimijoiden suoran kuulemisen edistämisessä; puheenjohtajina toimivat Lotta Hautamäki (HY) ja Lasse Rautniemi (TUNI). Toinen käsitteli järjestöjen ja tutkimuksen roolia hiljaisia toimijoita koskevan tiedon tuottamisessa; puheenjohtajina toimivat Anu Katainen (HY) ja Tomi Lehtimäki (HY). Tämän jälkeen palasimme yhteiseen webinaaritilaan kuulemaan teemaryhmien puheenjohtajien keskeisiä nostoja ryhmäkeskusteluista. Lopuksi hankkeen varajohtaja Anne Alvesalo-Kuusi veti yhteen päivän annin ja kertoi hankkeen tulevista tapahtumista. Keväälle 2022 on suunniteltu hiljaisen kokemustiedon hyödyntämiseen ja sen reunaehtoihin liittyvää tapahtumaa erityisesti lainvalmistelijoille.
Tilaisuuden tekstitetty tallenne löytyy jutun lopusta.
Teemaryhmien keskustelut
Teemaryhmien keskusteluissa oli sisällöllistä päällekkäisyyttä, joten koosteeseen alle on yhdistetty keskeisiä huomioita eri keskusteluryhmistä temaattisten otsikoiden alle.
- Hiljaisten toimijoiden moninaisuus
Keskusteluissa pohdittiin, mitä tarkoittaa, että joku on hiljainen ja todettiin, että hiljaisuuden aste vaihtelee hiljaisten toimijoiden joukossa. Osa hiljaisista toimijoista jää asemansa tai olosuhteidensa vuoksi toisia hiljaisemmiksi. Tällaisia ovat esimerkiksi lapset, nuoret ja kulttuuriset erityisryhmät, hiljaisten toimijoiden läheiset sekä palvelujen syrjäyttämät, eli ne, jotka eivät eri syistä kykene osallistumaan itseään koskevaan päätöksentekoon tai sen suunnitteluun. Syitä voi olla esimerkiksi resurssien tai osaamisen puute tai arjen hallinnan vaikeus. Monilla hiljaisilla stigma saattaa säilyä pitkään ja vaikuttaa osallistumiseen jopa ylisukupolvisesti.
Koronaviruspandemian koettiin entisestään hankaloittaneen palvelujen syrjäyttämien hiljaisten toimijoiden asemaa matalankynnyksen paikkojen sulkeutumisen vuoksi. Lisäksi pandemia on vahvistanut digitalisaatiota, mikä puolestaan on voimistanut ja selkiyttänyt eroja hiljaisten ja äänekkäiden välillä; kaikilla ei ole yhtäläistä digitaalista lukutaitoa tai digitalisaation edellyttämiä työkaluja.
Lainsäädännöllä vaikutetaan myös eläimiin, ja tämä edellyttää eläinten olojen ja hyvinvoinnin huomioon ottamista lainvalmistelussa. Suhtautuminen eläinten hyvinvointiin vaihtelee kuitenkin usein eläinlajista riippuen sekä sen perusteella, mikä eläinten käyttötarkoitus on ihmiselle. Esimerkiksi turkis- ja tuotantoeläimiin saatetaan suhtautua eri tavoin ja luokittelua tapahtuu myös lajien sisällä; esimerkiksi villeihin kaneihin ja lemmikkikaneihin suhtaudutaan usein eri tavoin.
- Hiljaisten toimijoiden edustaminen
Keskusteluissa pohdittiin hiljaisten toimijoiden tulkkina tai edustajana toimimista. Näihin rooleihin liittyy paljon vastuuta, mutta myös haasteita, joita on esimerkiksi kaikkein hankalimmissa tilanteissa elävien hiljaisten toimijoiden arjen olosuhteiden ymmärtäminen. Pohdittiin myös toipuneiden ääntä eli sitä, milloin ja miten toipunut voi toimia kokemusasiantuntijana ja puhua edustamansa ihmisryhmän puolesta. Samassa yhteydessä keskusteltiin myös siitä, voiko kokemusasiantuntijuus vanheta, kun oma elämä muuttuu ja aikaa kuluu. Keskustelussa kiinnitettiin ylipäänsä huomiota hiljaisten toimijoiden ja kokemusasiantuntijoiden moninaisuuteen: kokemusasiantuntijoilla voi olla monenlaista asiantuntemusta, ja vastaavasti kenellä tahansa asiantuntijaroolissa, järjestössä tai vaikka tutkijana toimivalla voi olla omakohtaista kokemusasiantuntijuutta hiljaisten toimijoiden olosuhteista.
Keskusteluissa pohdittiin myös, kuinka tunnistaa erilaisia kokemustiedon muotoja ja tilanteita, joissa yksittäisen ihmisen kokemus riittää kertomaan yleisemmistä ongelmista ja milloin taas tarvitaan laajemman joukon näkemyksiä. Lisäksi mietittiin, millä keinoilla voidaan tavoittaa suuria joukkoja ja toisaalta heitä, jotka eivät ole järjestöihin kiinnittyneitä. Keskusteluissa tuli esille, kuinka lainvalmistelussa järjestökentän tuottamaa hiljaista tietoa hiljaisista toimijoista ei ehkä osata käsitellä ja hyödyntää oikein, tai sitä ei pidetä ”oikeana” tietona. Resurssikysymykset ja moraaliset asenteet vaikuttavat myös siihen, keitä kuullaan ja keiden tieto välittyy prosesseihin. Oma merkityksensä on lisäksi hiljaisiin toimijoihin kohdistuvilla tuntemuksilla. Esille tuotiinkin, kuinka on tärkeä tunnistaa eri hiljaisiin toimijaryhmiin liittyviä ennakkoasenteita ja tunneperäisiä reaktioita. Eläinten osalta merkitystä on mm. sillä, edustaako eläimen näkökulmaa eläimen omistaja ja millaisesta positiosta käsin, vai eläinten hyvinvointia tai oikeuksia edustava aktivismityyppinen taho.
Keskusteluissa tunnistettiin myös se, että järjestöt eivät kokonaisuudessaan edusta kaikkia hiljaisia toimijoita. SILE-hankkeelta toivottiin ratkaisuja muun muassa siihen, miten tavoittaa ne henkilöt, joita järjestöt eivät tavoita.
- Järjestökentän moninaisuus ja vaikuttamistyön haasteet
Keskusteluissa tuli myös esille, kuinka hiljaisuus koskee myös järjestöjä. Erityisesti pienempien järjestöjen voi olla vaikeaa saada omaa näkökulmaansa esille. Ne saattavat jäädä syrjään verkostoista tai tilanteista, joissa on mahdollista tulla kuulluksi. Lisäksi järjestöjen resurssit ja saama rahoitus vaikuttavat siihen, minkälaista vaikuttamistyötä niissä kyetään tekemään. Etenkin pienillä järjestöillä resurssit kuluvat helposti suoraan asiakasrajapinnassa tehtävään työhön.
Keskusteluissa pohdittiin, minkälainen tieto on ylipäänsä vaikuttavaa. Keskusteluun osallistuneiden mukaan tieto otetaan poliittisessa valmistelutyössä parhaiten vastaan, jos se on jäsennetty kulttuurisesti tutulla tavalla, jos se tukee olemassa olevaa käytäntöä tai jos poliittinen maaperä sopivaa. Jos jokin lakiesitys ei etene, voi yhteistyötä yrittää tiivistää opposition kanssa – seuraavalla hallituskaudella asia saattaa edetä. Katsottiin, että päättäjäyhteistyössä on tärkeää toimia systemaattisesti ja pitkäjännitteisesti: poliittista vaikuttamistyötä on tehtävä kuulemistilaisuuksien ohessa, ja poliittisten päättäjien lisäksi sitä tulisi tehdä virkahenkilöiden ja puolueohjelmien kautta. Myös tiedon esittäjällä on merkitystä: keskustelussa esitettiin, että asiantuntija-asemaa tai tiettyä ammatillista roolia edustavien esittämää tietoa arvostetaan eniten samalla, kun lainvalmisteluun saatetaan joskus osallistaa liian kapeasti eri tahoja.
Tiedonkeruun systemaattisuutta ja sen myötä lisääntyvää tiedon saavutettavuutta korostettiin, mutta tiedon tuottamisessa ja välittämisessä päättäjille tunnistettiin paljon perustavan tasoisia haasteita. Vaikka järjestöillä olisi hyvät väylät kerätä hiljaisia toimijoita koskevaa tietoa, rakenteet sen välittämiseksi eteenpäin puuttuvat. Asiantuntija- ja kokemustiedon koostaminen sellaiseen muotoon, että sen perusteella voisi rakentaa perusteltuja tilannekatsauksia ja kannanottoja, koettiin myös haastavaksi. Lisäksi järjestöjen tavoitteet ovat toisinaan keskenään ristiriitaisia, ja tieto on jännitteistä.
Keskustelua käytiin myös järjestöjen ja tutkimuksen roolista ja keskinäisistä suhteista hiljaisten toimijoiden kokemustiedon välittäjinä. STEA-rahoitus mahdollistaa vain selvityksiä (ei tutkimusta), ja järjestöjen ja tutkijoiden yhteistyötä tulisikin lisätä. Järjestöt voivat osaltaan myös välittää lainvalmisteluun tutkittua tietoa, mutta tutkijoiden asiantuntemusta pitäisi keskustelujen perusteella hyödyntää enemmän lainvalmistelun työryhmissä. Arjen kokemuksia koskevan tiedon määrällinen tutkiminen nähtiin haastavana, mutta määrällisen tiedon koettiin olevan lausuntomenettelyssä vaikuttavampaa kuin laadullisen. Toisaalta yksittäinenkin havainto voi olla tärkeä. Tutkijoista erityisesti oikeustieteilijöiden katsottiin osaavan kääntää tutkimustuloksensa lainvalmistelun kielelle. Haasteellista voi olla myös se, että kotimaista tutkimustietoa päätettävään asiaan liittyen voi olla hyvin suppeasti saatavilla; tämä pätee esimerkiksi eläinten hyvinvointiin.
Keskusteluissa koettiin ongelmallisena, että kuulemistilaisuudet tapahtuvat liian myöhäisessä vaiheessa lainvalmisteluprosessia ja että kuulemispyynnöt tulevat lyhyellä varoitusajalla. Järjestön ”perustiedonmuodostuksen” tuleekin olla hyvällä tasolla, jos kuulemisissa halutaan välittää hiljaista tietoa. Järjestöjä tulisi myös osallistaa lainsäädännön kehittämisen alkuvaiheessa. Kuulemistilaisuuksissa olisi myös tärkeää ottaa huomioon erilaiset hiljaiset ja poikkileikkaavat hiljaisuudet sekä valta-asetelmiin vaikuttavat tekijät, kuten maantieteellinen epätasa-arvo ja digitaalisten väylien saavutettavuus. Hiljaisten toimijoiden tai heidän edustajien mukaan kutsuminen lainsäädäntöprosessin loppuvaiheessa saattaakin tarkoittaa vain laaja-alaisen kuulemisen tuomaa ehdotusten näennäistä legitimointia ilman aitoa vaikuttamisen mahdollisuutta. Toisaalta keskustelijoilla oli hyviä kokemuksia siitä, että järjestön viesti on tavoittanut päättäjät ja välittynyt lakiin. Kuulemistilaisuuden koollekutsujan rooli on tärkeä luottamuksen rakentamisessa ja tasa-arvoisen osallistumisen mahdollistamisessa.
Yhteenveto
Tilaisuudessa tarkasteltiin hiljaisten toimijoiden asemaa lainvalmistelussa monista näkökulmista. Havaittiin, että tavoiteltiinpa hiljaisten toimijoiden kokemustietoa suoraan tai välillisesti järjestöjen tai tutkimuksen välityksellä, on tärkeää ymmärtää hiljaisten toimijoiden moninaisuus, samoin osallisuutta estävät tai rajoittavat erilaiset tekijät. Samoin on tärkeää ymmärtää, millä perusteella yksittäinen taho voi tai ei voi edustaa hiljaisia toimijoita, ja keistä on tuolloin kyse. On selvää, että hiljaisten toimijoiden kuulemiseen lainvalmistelussa tarvitaan uudenlaisia menetelmiä; ja on tärkeää osata hahmottaa sellaisia lainvalmistelun kohderyhmiä, joita mikään järjestökään ei edusta eli jotka jäävät helposti kaiken kuulemisen ulkopuolelle.
Tilaisuudessa tuli myös esille järjestökentän moninaisuus ja erilaiset positiot ja mahdollisuudet vaikuttamisen kentällä. Monilla eri järjestöillä voi olla arvokasta hiljaista tietoa hiljaisista toimijoista, mutta varsinkin pienimmällä voi olla haastavaa saada tietoa esille. Asema vaikuttamisen verkostoissa ei ole välttämättä vahva, eikä vaikuttamistyöhön ole ylipäätään samankaltaisia resursseja kuin isommilla järjestöillä.
Kehittämisen näkökulmasta tilaisuuden perusteella vaikuttaa selvältä, että tarvitaan uudenlaisia rakenteita hiljaisia toimijoita koskevan kokemustiedon tuottamiseen ja välittämiseen. Kokemusperäistä tietoa on ylipäänsä vaikea saada legitiimiksi osaksi lainvalmisteluprosessien tietopohjaa, eli tarvitaan paljon keskustelua siitä, millä tavoin kokemustiedolla on ja voi olla yleistettävää merkitystä. Lisäksi tarvitaan rakenteita, jotka ottavat huomioon niin hiljaisten toimijoiden kuin järjestökentän moninaisuuden ja erilaiset resurssit ja yhteiskunnallisen position.
SILE-hanke on sitoutunut edistämään yllä mainittuja tavoitteita, ja tämä tilaisuus antoi hankkeen tutkimus- ja kehittämistyölle arvokkaita näkökohtia. Työ on vasta alussa, mutta realistinen kehittämistyö pohjaa realistiseen tilannekuvaan. Siinä mielessä olemme tämän tilaisuuden myötä saavuttaneet paljon. Kiitämme vielä lämpimästi kaikkia tilaisuuteen osallistuneita. Tästä on hyvä jatkaa niin teidän kuin muidenkin hiljaisten toimijoiden asemasta kiinnostuneiden kanssa. Tarvitsemme teitä kaikkia, ja me tarvitsemme toisiamme keskinäisen luottamuksen, tiedonvälityksen ja tiedontuotannon rakenteiden kehittämiseksi. Tiedoksi samalla, että keväällä 2022 järjestämme vastaavantyyppisen tilaisuuden, joka on suunnattu erityisesti lainvalmistelijoille; tämä tilaisuus toimii hyvänä perustana kyseisen tilaisuuden suunnitteluun.