Jos rikoksen uhrilla tai todistajalla ei ole oleskeluoikeutta Suomessa, rikoksesta ilmoittamisen kynnys on huomattavan korkea. Turvallisen ilmoittamisen järjestelmä voisi ratkaista ongelman, ja sen kehittäminen vaatii paperittomien kuulemista.
Paperittomat ovat yksi haavoittuvimmista ihmisryhmistä Suomessa. Haavoittuvuus johtuu yhtäältä siitä, että heidän oleskelunsa maassa on määritelty lainvastaiseksi. Tällä voi olla pitkälle meneviä kerrannaisvaikutuksia, joiden seurauksena he päätyvät esimerkiksi kodittomiksi, eikä heillä ole pääsyä laillisille työmarkkinoille. Toisaalta he voivat olla haavoittuvia paperittomuutta edeltävistä syistä – esimerkiksi silloin, kun he ovat paenneet väkivaltaa lähtömaassaan ja saapuneet Suomeen turvapaikanhakijoina. Erityisen haavoittuvaksi paperittomien ihmisten aseman tekee se, että he eivät useinkaan voi käytännössä tukeutua moniin yhteiskunnan tukipalveluihin, koska tämä saattaisi johtaa heidän poistamiseensa maasta.
Paperittomien pääsyä ihmisoikeuksien edellyttämiin peruspalveluihin on parannettu Suomessa tammikuussa 2023 voimaan tulleella paperittomien terveydenhuoltoa koskevalla lailla (1185/2022). Laki takaa paperittomille pääsyn välttämättömään terveydenhuoltoon, kun aiemmin heillä on ollut pääsy vain kiireelliseen terveydenhuoltoon. Vastaavasti paperittomien pääsyä muihin heidän ihmisoikeuksiensa edellyttämiin palveluihin tulisi parantaa, sillä Euroopan unionin (EU) oikeus edellyttää oikeuksien toteutumista teorian lisäksi myös käytännön tasolla. Esimerkiksi rikoksen uhriksi joutuneiden paperittomien oikeuksien toteutumista tulisi vahvistaa. Rikosten uhrien oikeudet perustuvat paitsi kansalliseen ja ihmisoikeussääntelyyn, myös Euroopan unionin uhridirektiivin (2012/29/EU) uhreille takaamiin oikeuksiin.
Paperittomat joutuvat usein järjestäytyneen rikollisuuden, työperäisen hyväksikäytön, seksuaalisen hyväksikäytön, lähisuhdeväkivallan sekä omaisuusrikosten uhreiksi. He eivät kuitenkaan usein ilmoita rikoksista viranomaisille maasta poistamisen pelon vuoksi. Suomessa nykyisen käytännön mukaan paperittoman ilmoittaessa rikoksesta laitetaan samalla vireille prosessi tämän poistamiseksi maasta. Poliisilla on harkintavaltaa maasta poistamisen lykkäämiseen rikosprosessin ajaksi, mutta laki edellyttää paperittoman poistamista maasta. Rikosten tekijät käyttävät hyväkseen paperittomien haavoittuvaa asemaa rikoksia tehdessään, erityisesti uhkaamalla ilmoittaa uhrin oleskelustatuksesta viranomaisille (Scott 2022, Smith – Michele 2015). Ilmiö loukkaa paperittomien ihmisten oikeuksia ja tarjoaa tekijöille käytännössä vapautuksen rikosvastuusta.
Paperittomien oikeuksien toteutumista on parannettu useissa verrokkimaissa erilaisilla turvallisen ilmoittamisen järjestelmillä (safe reporting system). Järjestelmien tarkoitus on turvata paperittomille mahdollisuus ilmoittaa rikoksesta ilman pelkoa siitä, että ilmoittaminen johtaa heidän poistamiseensa maasta. Esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa tällaisilla järjestelmillä on länsimaista pisimmät perinteet, on käytössä niin valtakunnallisia kuin alueellisiakin järjestelmiä. Rikollisuuden on todettu olevan vähäisempää alueilla, joissa on käytössä valtakunnallisten järjestelmien lisäksi täydentäviä, paikallisia järjestelmiä (Wong 2017).
Yhdysvalloissa ja useissa EU-valtioissa toteutettuja erilaisia turvallisen ilmoittamisen järjestelmiä voidaan käyttää pohjana vastaavan järjestelmän kehittämiseen Suomessa. Järjestelmät voivat pohjautua esimerkiksi uhrille tai todistajalle tarkoitettuun oleskelulupaan, joka laillistaa tämän maassa oleskelun vähintään rikosprosessin ajaksi tai tätä pidemmäksi ajaksi. Toinen vaihtoehto on järjestelmä, jossa poliisi ei rikosilmoituksen tai rikosprosessin yhteydessä lainkaan selvittäisi uhrin tai todistajan oikeutta oleskella maassa (nk. Älä kysy -järjestelmä). Tällöin kyseisen henkilön paperittomuus ei tulisi poliisin tietoon rikosprosessin yhteydessä. Muissa vaihtoehdoissa paperittomuus tulisi poliisin tietoon, mutta henkilön maasta poistaminen estettäisiin erilaisin viranomaisille kohdistetuin kielloin (nk. Älä kerro- tai Älä pane täytäntöön -järjestelmät). Tällaisista järjestelmistä voidaan joko valita yksi, tai järjestelmiä voidaan Yhdysvaltojen mallin mukaisesti käyttää samanaikaisesti toisiaan täydentävinä.
Kussakin eri vaihtoehdossa on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Esimerkiksi Älä kysy -järjestelmä voi olla paperittoman näkökulmasta turvallisempi kuin Älä kerro- tai Älä pane täytäntöön -järjestelmät. Toisaalta, jos poliisi ei tiedä paperittomuudesta, se ei myöskään välttämättä tule varmistaneeksi, että uhria tai todistajaa ei poisteta maasta rikosprosessin aikana muista syistä. Lisäksi osaa kansainvälisistä järjestelmistä ei ole pidetty riittävän turvallisina esimerkiksi niiden käytännön toteutuksessa ilmenneiden ongelmien tai poliisille toteutuksessa jätetyn laajan harkintavallan vuoksi. Esimerkiksi Alankomaiden Free in, free out -järjestelmän tarkoitus on, että poliisin luokse rikosilmoitusta tekemään vapaana saapunut paperiton rikoksen uhri tai todistaja saa myös poistua poliisin luota vapaasti. Järjestelmän ongelmana on pidetty yhtäältä sitä, että poliisit eivät aina ole siitä tietoisia. Toisaalta ongelmaksi on muodostunut yksittäisen poliisin laaja harkintavalta sen suhteen, tulkitseeko hän rikosilmoitusta tekemään tulleen paperittoman ”uhriksi” tai ”todistajaksi” – eli soveltaako hän järjestelmää yksittäisessä tilanteessa. Tällaiset ongelmat heikentävät järjestelmän ennakoitavuutta ja voivat estää paperittomia tosiasiassa käyttämästä teoriassa toimivaa järjestelmää.
Koska turvallisen ilmoittamisen järjestelmän tarkoitus on mahdollistaa paperittomille rikoksista ilmoittaminen, tällaista järjestelmää kehitettäessä on tärkeää selvittää paperittomien omia mielipiteitä siitä, minkälaisen järjestelmän puitteissa he todella uskaltaisivat ilmoittaa poliisille rikoksista. Lisäksi on tärkeää selvittää, mitkä muut asiat kuin maasta poistamisen pelko estävät paperittomia ilmoittamasta rikoksista ja mitä näiden esteiden poistamiseksi on tehtävissä.
Kirjoitus perustuu esiselvitykseen Peltoniemi, N. (2023) Esiselvitys turvallisen ilmoittamisen järjestelmän kehittämisestä Suomeen. Sisäministeriön Palomuuri-hankkeen tietotarpeita varten. Sisäministeriön julkaisuja 2023:7.
Nea Peltoniemi
Tutkimusavustaja, Turun yliopisto
nea.h.peltoniemi@utu.fi
Muut lähteet:
Wong, Tom K., The Effects of Sanctuary Policies on Crime and the Economy, Washington DC: Center for American Progress, 2017. Saatavilla: https://www.americanprogress.org/issues/immigration/reports/2017/01/26/297366/the- effects-of-sanctuary-policies-on-crime-and-the-economy/
Scott, Hanna, Survival over safety: non-reporting of criminalised violence by young migrants excluded from protection. Journal of Ethnic and Migration Studies 48 (19) 2022, s. 4793–4810.
Smith, Alyna C. – LeVoy Michele, Guide to the EU Victim’s Directive: Advancing access to protection, services and justice for undocumented migrants. Platform for International Cooperation on Undocumented Migrants (PICUM), 2015. Saatavilla: http://picum.org/wp-content/uploads/2017/11/VictimsDirectiveGuide_Justice_EN.pdf