SILE-hanke osallistui lastensuojelulakiin liittyvään lasten ja nuorten kuulemiseen sekä lasten kuuleminen lainvalmistelussa –käsikirjan tekemiseen. Sijaishuollossa olevat lapset ja nuoret tuottivat kuulemisissa kokemuksiinsa peilaten sellaisia lakiin liittyviä näkökulmia, jotka olisivat jääneet aikuisilta huomaamatta.
Kuulemisissa keskusteltiin sijaishuollossa olevia lasten ja nuorten kanssa lastensuojelulakiin ehdotetuista muutoksista. 11 kuulemista toteutettiin ryhmämuotoisesti, pääosin etäyhteydellä. Osallistujat tulivat useista eri sijaishuollon toimintayksiköistä. Kuultujen ryhmien koot vaihtelivat 4–17 osallistujan välillä ja lähes kaikki osallistujat olivat alaikäisiä.
Kuulemisissa keskityttiin muutamiin keskeisiin lakiin ehdotettuihin muutosteemoihin, kuten tehostetun avohuollon tukitoimiin, vaativaan sijaishuoltoon ja rajoituksiin sijaishuollossa. Osallistujille kerrottiin ensin lastensuojelulakiin ehdotetuista muutoksista. Tämän jälkeen niistä käytiin keskustelua pienryhmissä, jossa osallistujien näkemykset kirjattiin anonyymisti. Pienryhmäkeskustelujen muistiot tiivistettiin ministeriön lainvalmistelijoille toimitettuun raporttiin.
Osallistujat pohtivat keskusteluissa esimerkiksi seuraavia kysymyksiä:
- kuinka nuoret kiertäisivät rajoitustoimenpiteisiin ehdotettuja tiukennuksia?
- lisäisikö metallinpaljastimen käyttö sijaishuoltopaikan turvallisuutta?
- kuinka pitkä aika olisi riittävä lapsen käyttäytymisestä johtuvaan eristämiseen?
- millaista tukea lapset olisivat tarvinneet ennen sijoitusta kotiinsa?
Lapset ja nuoret toivat esille runsaasti erilaisia näkökulmia lain muutosehdotuksiin. He pohtivat lakiin esitettyjen muutosten vaikutuksia, etuja ja haittoja: mikä oli heidän mielestään säännöksissä toimivaa tai mikä ei johda tavoiteltuun päämäärään. Osallistujat ehdottivat muun muassa vaihtoehtoja laissa esitetyille rajoitustoimenpiteille. Keskustelut viitoittivat, mikä lakiesityksessä jäi epäselväksi ja vaatii tarkennusta, jotta säännökset perusteluineen avautuisivat hyvin myös lain kohderyhmille.
Arvostavaa keskustelua pizzan äärellä
Lastensuojelulain kuulemiset toteutti viiden asiantuntijan tiimi, joka toimi Kansallisen lapsistrategian ja Sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelijoiden ohjauksessa.
Lasten ja nuorten kuuleminen oli opettavainen kokemus ja toimii rohkaisevana esimerkkinä muillekin lainvalmistelijoille. Lasten kuulemista ohjaavat samat periaatteet kuin muidenkin ryhmien kuulemista: osallistujien kunnioitus, heidän näkemysten arvostus sekä kohderyhmälle mukautettu toiminta ja selkeä viestintä ovat avainasemassa. Kuulemisissa pyrittiin luomaan luottamuksellinen ja positiivinen ilmapiiri, jotta osallistujat rohkaistuivat kertomaan näkemyksensä. Heille selvitettiin, mihin tarkoitukseen heidän näkemyksiään käytetään ja mistä lainvalmistelun vaiheesta on kyse.
Sijaishuoltoyksiköiden työntekijät tukivat osallistujia mielipiteiden muodostamisessa ja ilmaisemisessa. Osallistujille mahdollistettiin näkemystensä ilmaiseminen myös kirjallisesti nimettömänä kuulemisten aikana. Kuulemisista pyrittiin tekemään mukava mm. siten, että osallistujille tarjottiin pizzat ja muut herkut, joilla he herkuttelivat kuulemisen ohessa.
Haasteena lainsäädännön pykäläkieli
Lasten osallistumisen ja kuulemisen edellytyksenä on riittävän ja ymmärrettävän tiedon antaminen käsiteltävästä lainsäädännöstä. Lastensuojelulain kuulemisessa yksi haastavimmista asioista oli lainsäädännön kielen kääntäminen osallistujille ymmärrettävään muotoon. Lakeihin ja niiden valmisteluun liittyvät asiat ja käsitteet ovat lähtökohtaisesti vaikeita ja monimutkaisia. Niiden sisäistäminen voi olla aikuisille ja alan asiantuntijoillekin haastavaa.
Kielellistä haastetta selätettiin useilla keinoilla. Asioita käsiteltiin vain sopivan kokoisina palasina ja niihin liittyen esitettiin osallistujille erilaisia kysymyksiä. Lain muutosehdotuksista kerrottiin vain olennaiset asiat helposti ymmärrettävästi. Samalla kuitenkin varottiin liiallista yksinkertaistamista, joka voisi johtaa virheellisiin tulkintoihin. Osallistujille konkretisoitiin, millainen lainsäädäntö asiassa on nyt ja millaista muutosta siihen on ehdotettu. Kuulemisessa käytettiin apuna kokemus- ja vertaistoimijoiden asiantuntijuutta. He välittivät ennakkotietoa osallistujille, toimivat kuulemisissa lainsäädännön kielen “tulkkeina” ja kannustivat heitä keskusteluun.
Tilannetta helpotti se, että useilla osallistuneilla oli kokemusta tai tietoa niistä aiheista, joista kuulemisissa keskusteltiin. Osallistujien suorapuheisuus oli myös suuri voimavara: he useimmiten sanoivat, jos emme onnistuneet esittämään asioita ymmärrettävästi.
Osallistujilta kerätyn palautteen mukaan he olivat pääasiassa tyytyväisiä pilotin toteutukseen. He kokivat tulleensa kuulluiksi, työskentelyn mukavaksi ja oppineensa ymmärtämään lastensuojelulakia paremmin. Kehittämisen tarvetta osallistujat näkivät juuri lainsäädännön kielen kääntämisessä heille ymmärrettäväksi ja kuulemisten aikatauluttamisessa.
Lasten kuulemisen käsikirja on käytännön opas
Lastensuojelulain kuulemisen kokemuksen pohjalta on syntynyt Lasten kuulemisen käsikirja lainvalmistelijoille. Siinä tarkastellaan kuulemista osana säädösprosessia käytännöllisestä näkökulmasta. Käsikirjassa kuvataan periaatteita ja tapoja kuulla lasten näkökulmia lainvalmisteluprosessissa. Tapoja toteuttaa kuuleminen on useita ja erilaiset tavat soveltuvat eri vaiheisiin lainvalmistelun prosessia.
Lähtökohtaisesti lapset pystyvät paljon enempään, kuin mitä aikuiset kuvittelevat, erityisesti jos kuulemisessa huomioidaan heidän tarpeensa ja mielekkäät osallistumisen muodot.
Lasten kuulemisen käsikirja lainvalmistelijoille: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/163428
Laura Tiitinen
Tutkijatohtori
SILE-hanke
Lapin yliopisto