Yhdentoista vuoden, kolmen hallituksen ja yli kahdeksansadan lausunnon jälkeen eläinten hyvinvointilaki on vihdoin päässyt eduskuntakäsittelyyn. Uudella lainsäädännöllä korvataan 25-vuoden takainen eläinsuojelulaki ja -asetus. Lakiehdotus perustuu eläinten hyvinvoinnin edistämiselle. Hyvinvointiteemaisen lain kautta on poliittisesti helpoin perustella eläinten pitotapoihin ja – syihin liittyviä muutoksia. Mutta hyvinvointiperusteinen laki ei vahvista eläinyksilön oikeuksia yhteiskunnassa. Eläimet ovat edelleen lain silmissä tuntevan esineen kaltaisia, omistettavissa ihmisen hyödyn, työn, harrastuksen tai seuran vuoksi. Toisaalta lakiehdotus korostaa eläinten kunnioittamista niiden itseisarvon, ei ihmisille aiheutuvan hyödyn, vuoksi.
Kun vertaillaan ensimmäistä, joulukuussa 2017 lausuntokierrokselle lähtenyttä lakiluonnosta ja nyt valmistunutta hallituksen esitystä, on silmiinpistävää, kuinka alun perin varsin vesittyneestä luonnoksesta on viidessä vuodessa muovautunut eurooppalaista hyvää eläinten pitotapaa vastaavaa lainsäädäntöehdotus, joka perustaa pykälänsä eläinten tiettyjen keskeisten käyttäytymistarpeiden tyydyttämiselle. Hyvinvointipohjaisen lainsäädännön perustaminen tarpeiden tyydyttymiselle on tieteellisesti perusteltua. Ihminen ei ole jalostuksella vaikuttanut pitämiensä eläinten keskeisiin käyttäytymistarpeisiin. Mikäli eläinten tarpeita ei tyydytetä, eläimet turhautuvat, stressaantuvat ja niiden hyvinvoinnin taso heikkenee. Lakiehdotukseen on valittu keskeiset tarpeet, joiden tyydyttäminen on mahdollista joko nyt tai siirtymäaikojen jälkeen tulevaisuudessa – ilman liian suuria taloudellisia panostuksia.
Vuonna 2017 ei luonnosteltu takkia vaan tuluskukkaro
Alun perin maailman parhaaksi eläinsuojelulaiksi mainostetun lain ensimmäinen luonnos vuonna 2017 oli eläinten hyvinvoinnin kannalta varsin karu ja vanhanaikainen – huolimatta huolellisesta valmistelusta ja asiantuntijoiden kuulemisesta. Eläintenpitäjiä ei esimerkiksi haluttu velvoittaa tarjoamaan eläimille vapaasti vettä vaan puhuttiin ”riittävästä” vedensaannista. Tämä sen vuoksi, että kylmäkasvatusolosuhteissa on vaikeaa – eli kallista – tarjota eläimille vapaasti juomavettä. Nyt vuoden 2022 ehdotuksessa vedensaantipykälä on ratkaistu eläinten hyvinvoinnin ja eläinsuojeluvalvonnan kannalta selkeämmin: kaikilla nisäkkäillä ja linnuilla tulisi pysyvissä pitopaikoissaan olla jatkuvasti sulaa juomavettä saatavilla ja poikkeukset luetellaan erikseen.
Epätervettä eläinjalostusta aisoihin
Eduskunnalle annetussa lakiehdotuksessa puututaan epäterveeseen eläinjalostukseen vuoden 2017 lakiluonnosta tehokkaammin: Kaikkien eläinlääkärien tulisi ilmoittaa eläinrekisteriin tietyistä hoitamistaan koirien ja kissojen perinnöllisistä vioista ja sairauksista. Jatkossa vain fyysisesti ja psyykkisesti terveitä eläimiä saisi lisäännyttää. Kiellettäisiin myös sellaisten eläinten lisäännyttäminen, jotka todennäköisesti periyttäisivät jälkeläisilleen merkittävää hyvinvointihaittaa aiheuttavia ominaisuuksia. Eläinrekisterin ilmoitusten avulla voitaisiin esimerkiksi valvoa, ettei perinnöllisten rakenneongelmiensa vuoksi alatiesynnytykseen kykenemätöntä narttukoiraa tai -kissaa pennutettaisi. Ainakin kotimaassa tapahtuva tuotantoeläinten epäterve jalostus, kuten jaloistaan epämuotoisten tarhakettujen lisäännyttäminen, olisi uuden lakipykälän myötä mahdollista laittaa aisoihin.
Nautojen olisi saatava liikkua muttei emakoiden rakentaa pesää
Vuoden 2017 lakiluonnoksessa ei esitetty turvattavaksi liikunnantarpeen tyydyttymistä lypsylehmille. Nautojen liikunnantarve patoutuu jo muutamassa päivässä, mutta lypsylehmiä olisi edelleen saanut pitää parsinavetoissa kiinni 10 kuukautta vuodessa. Nyt eduskunnan käsiteltäväksi annetussa lakiehdotuksessa kiellettäisiin selkeästi uusien parsinavetoiden rakentaminen ja vanhojen laajentaminen. Pihatoiden rakentamiseen ei saisi investointitukea, ellei naudoille olisi jaloittelumahdollisuutta. Samalla pidennettäisiin parsinavetoiden lehmien jaloitteluvelvoitetta varsinaisen laidunkauden ulkopuolelle kuukaudella. Aika näyttää, päädytäänkö navetoissa pidentämään laidunkautta kummassakin päässä virkistysjaloittelulla vai lisääkö uusi laki talvijaloittelua, kuten lainsäätäjän tarkoituksena on ollut.
Emakoille laukeaa puolisen vuorokautta ennen porsimista hyvin voimakas sisäsyntyinen tarve rakentaa pesä. Pesänrakennusta emakot yrittävät – tuloksetta – tehdä myös nykyisissä porsimishäkeissään. Vuoden 2017 lakiluonnoksessa ei taloudellisista syistä haluttu kieltää porsimishäkkien käyttöä. Viidessä vuodessa on vapaaporsituskokemus lisääntynyt Suomessa, ja uusimmassa lakiehdotuksessa kiellettäisiin siirtymäajalla uusien kiinteiden porsimishäkkien rakentaminen. Emakkoa ei saisi enää jatkuvasti pitää kääntymisen estävässä häkissä, mutta sen voisi kuitenkin häkittää lyhytaikaisesti hoitotoimenpiteitä varten tai porsaiden suojelemiseksi. Emakoiden mahdollisuutta pesänrakennukseen ei ole edelleenkään kirjattu lakiin. Näin mahdollistetaan vapaaporsitusjärjestelmien lisäksi myös ns. vapaaimetysjärjestelmät, joissa emakot ovat häkitettyinä muutamia päiviä porsimisen aikaan.
Kivulias kastrointi historiaan – 12 vuoden päästä
Yksi isoimmista muutoksista vuoden 2017 lakiehdotuksen ja nyt Eduskunnalle menneen lakiluonnoksen välillä liittyy pikkuporsaiden kastraatioon. Suomessa vuosittain yli miljoona alle viikon ikäistä karjuporsasta kastroidaan kivuliaasti; pikkuporsaan kivespusseihin tehdään veitsellä viillot, joista vedetään ulos kivekset irti katkaistaviksi. Jälkikivun hoitoon porsaat saavat tulehduskipulääkkeen, mutta toimenpiteen aiheuttamaan kipuun Buranan kaltaisesta valmisteesta ei ole apua. Uusin lakiehdotus ehdottaa kirurgisen kastraation kieltämistä kahdentoistavuoden siirtymäajalla. Tätä ennen, neljän vuoden päästä lain voimaantulosta, olisi porsaiden kivekset paikallispuudutettava kirurgista kastraatiota varten.
Muutokset eläintenpidossa ja maapallolla
Siirtymäajan pituuksia on kritisoitu. Ne hidastuttavat miljoonien eläinten hyvinvoinnin edistymistä nykytilanteesta uuden lain edellyttämälle tasolle. Toisaalta eläinten pidossa ei voi tehdä välittömiä isoja muutoksia; vanhaa sikalaa tai navettaa ei voi vaihtaa uuteen kuten autoa. On perehdyttävä ja opiskeltava omaan eläinainekseen ja pitomuotoon sopivimmat ratkaisut. Jos esimerkiksi sianlihaa halutaan Suomessa jatkossakin tuottaa, on ratkaistava, kuinka eri sukupuolta olevat siat pidetään jatkossa erillään, millä toimenpiteellä vähennetään karjunhajun riskiä lopputuotteessa ja miten kastroimatonta lihaa hankkimaan haluttomat kiinalaiset ostajat pidetään tyytyväisinä. Mikäli tuottajat saavat tulevaisuudessa puuduttaa kastroimansa karjuporsaat itse, miten lääkkeenluovutus, koulutus ja toimenpiteen onnistumisen seuranta hoidetaan?
Olemme väistämättömien isojen muutosten edessä. Ilmastonmuutoksen aiheuttama lajikato, maapallon kestävyys ja lisääntynyt tietoisuus syömiemme eläinlajien mielen kyvyistä ja tarpeista aiheuttavat ahdistusta. Toisaalta huoli ruuantuotannosta ja -tuottajista, ruuan riittävyydestä ja hinnasta sekä hyvinvointiyhteiskunnan rippeiden ylläpidosta ja yhteiskuntarauhasta lisää poliittista painetta. Lainsäätäjä oli kirjannut jo 2017 luonnokseen eläimen itseisarvon tunnustamisen ja eläinten kunnioituksen, ja toisaalta korostanut silloin kuten nytkin, ettei kirjaamisten tarkoituksina ole estää nykymuotoista eläinten pitoa. Lainsäätäjä kuitenkin kurkottaa tulevaisuuteen kirjaamalla esitöihin, että eläinten eettisesti perusteltu käyttö ja kohtelu edellyttävät hyötyjen ja haittojen arviointia Onko nyt esitetty laki vielä ajankohtainen 25 vuoden jälkeen, jää nähtäväksi.
dosentti Laura Hänninen, ELT, Dip ECAWBM-AWSEL
eläinten hyvinvoinnin ja eläinsuojelun vanhempi kliininen opettaja
SILE-hankkeen Eläimet – työpaketti
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Helsingin Yliopisto